Muistoissa


Lucky Jesse

25.1.2004-22.12.2016

Sinihopea van

kastroitu uros

Sankarikissa vuosimallia 2015

Miten Jesse meille päätyi? No Meksikon kissanäyttelyssä oli esillä KSEYn kodittomia kissoja. Ja heti kun Jesse asteli häkkiinsä iskin silmäni siihen. Siinä oli jotain niin tuttua, toisin sanoen sangen nemomaista. Sitten tulikin oleiltua Jessen häkin liepeillä ja lopulta varattua herra. Jesse vaan kietoi tassunsa minun ympärilleni ja puski itsensä sydämeeni. Olin hokenut, että vain punainen tai creme herra kelpaa, mutta väritys on ihan toisarvoinen juttu. Se tuli huomattua. Jessen luonteeseen minä ihastuin. Sen tiesi, että tuo kissa on meidän kissamme

Miehen kanssa asiasta sitten juteltiin ja käytiin Jesseä yhdessä katsomassa. Mietittiin ja päädyttiin, että Jesse sai muuttaa meille.

Jesse tuli Kseyn hoiviin kesäkuussa 2010. Sen perhe oli muuttanut pois Kuusankoskelta ja jättänyt pojan sitten ulos. Kun Jesse vielä viikko perheen muuton jälkeen kujeskeli pihoilla, naapurit ottivat Kseyhyn yhteyttä. Ja niin Jesse pääsi Kseyn hoiviin.

Jesse sopeutui perheeseemme hyvin ja tuli labbiksemme Fanin kanssa mainiosti juttuun. Ankkojenkaan saapuminen ei Jesseä haitannut vaan herra vahti niitä eikä koskaan niitä koittanut saalistaa.

Agilityn ja temppulujen salat herra oppi myös nopsaan. Myös hajutunnistuksen pariin sukellettiin ja Jessestä kuoriutui mainio sienikissa(tiedettävästi Suomen ensimmäinen sellainen).

Jesse oli täydellinen kissa meille. Se oli lasten hyvä ystävä ja kaikkien eläinten.

Vuonna 2015 se pelasti meidän perheen nokipalosta. Sen ansioista sille myönnettiin Sankarikissa arvo. Joten voi todellakin sanoa, että me pelastimme sen ja se lopulta meidät. Ilman Jesseä emme olisi enää tässä.

Valitettavasti joulukuussa 2016 Jesse herran terveys romahti kovaa vahtia eikä mitään ollut tehtävissä. Herran silmistä näki, että se ei ollut enää oma itsensä ja oli aika päästä irti.
Mutta se on varmaa, että herra kulkee sydämissämme ikuisesti. Koskaan emme tule unohtamaan Jesseä ja sen upeita saavutuksia.

Sirius Scout

08.06.06-13.05.10

Punatabby valkoinen

kastroitu kotikissauros

Koskaan ei tiedä milloin päivämme ovat luetut. Sen saimme taas huomata. Aamulla ja päivällä kaikki oli hyvin. Sirius kurnaili ja keimaili normaaliin tapaan, kiehnäsi sylissä ja paini Aslanin kanssa.

Päivällä ruuan jälkeen ihmettelin, kun Siriusta ei näkynyt rappusten yläpäässä hengailemassa. Alakerrasta löysin nurkasta ison verilammikon ja Aslanin siitä. Aslanissa ei ollut kuitenkaan mitään haavoja. Siriuksen löysin sitten omasta mustikkapesästään.

Ensimmäinen havainto oli, että Siriuksella oli oikean korvan alapuolella 7 sentin vekki.. Kun otin Siriuksen pois pesästä järkytys oli valtava. Pojalla oli oikean etujalan ja takajalan lapojen kohdalla isot haavat n.10-15cm pitkät.
Tällöin näytti kuitenkin, että lihakset olisivat ehjät. Se mihin poika itsensä oli telonut ei heti selvinnyt.
Päivystävä paikallinen eläinlääkäri olisi ollut pitkän matkan päässä ja lisäksi vielä tilakäynnillä, joten neuvoksi annettiin ottaa yhteyttä naapuri pitäjän päivystävään ell. Onneksi ell suostui ottamaan meidät ylimääräisenä vastaan.

Ell ajellessa mielen sopukoilla kävi pahinkin mielessä, mutta kun haavat näyttivät pinnallisilta sitä rauhoitteli itseään. Vasta klinikan hoitopöydällä karu totuus paljastui..
Ihon alta paistoi luut, jänteiden päät ja lihakset olivat poikki. Eläinlääkäri otti yhteyttä Yliopistolliseen eläinsairalaan siellä ortopedi Pauli Keräseen, kyselläkseen ennustetta. Ennuste oli erittäin huono.
Oikean etujalan radialishermo oli poikki, jalan ojennus ei onnistunut, olkaluu oli paljas ja olkalihakset poikki. Etutassun suhteen ennuste oli erittäin huono. Jalka olisi pitänyt amputoida aika ylhäältä ja sen jälkeen 8 viikkoa kipsi tyngässä siinä toivossa, että jos jänteet olisivat parantuneet. Hermo ei koskaan olisi parantunut.
Oikean takajalan reisilihas oli paljaana ja myös takajalassa hermovamma, tarsuksen ojennus ei onnistunut. Jänteitä olisi voitu yrittää parantaa kipsi hoidolla, mutta mahdollisten hermovammojen laajuttaa ei tiedetty ja enniste oli erittäin heikko.

Eläinten kanssa ajattelen aina niiden parasta ja tässä tapauksessa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästää kiltti Sirius poika Nemon luo. Iso leikkaus, 8 viikon kipsit(viikon välein kipsin vaihdot), mahdolliset isot kivut ja hyvin epävarma paranemisennuste. Olisi ollut kohtuutonta ajatella, että Siriuksen elämä olisi ollut kissanelämää enää.
Menetys on erittäin raskas varsinkin kun Nemo poismenosta ei ole kauaa. Reilun vuoden sisällä kolmen ison kissapersoonan menetys sattuu ja kovaa. Elämä on joskus niin niin epäreilua.

Haavojen aiheuttajakin löytyi heti kun kotiin pääsin. Kaadoimme sohvat ja toisen sohvan pohjan sivu”lokerossa” oli iso ulkoneva niitti n.3cm pitkä ja naulan paksuinen. Sohvan alta löytyi tukko karvaa ja verta. Piipunrassin kanssa Sirius oli sohvan alla leikkinyt ja sitten telonut itsensä. Niitti poistettiin ja muut sohvat tarkastettiin heti. Niistä ei onneksi löytynyt lisää niittejä.

Liian kovan opetuksen saimme, että aina pitää epäillä sitä epätodennäköisintä. Jatkossa sohvat tarkastetaan aina ja mahdollinen pääsy sohvan sisälle estetään sitten listojen tai pohjakankaan avulla. Sohvien valmistajat kun ovat alkaneet säästämään eivätkä käytä enää pohjakankaita.. Pohjakangas olisi pelastanut Siriuksen hengen.
Muille kissojen omistajille suosittelenkin nyt sohva tarkistusta. Siinä ei kauaa mene, mutta se saattaa hyvinkin pelastaa kissojen henget.

Nyt on Siriuksen hyvä olla Nemon kainalossa ja Tyynen komennossa. Hyvää matkaa upea punainen salamani, olit herrasmies loppuun asti. Tulemme aina muistamaan sinut ja lempeän luonteesi, niin ja ihanat metkusi.

Nyt voimme vaan rukoilla, että jengimme vastoinkäymiset olisivat tässä. Liikaa on jengiä koeteltu pienen ajan sisällä.

______________________________________________________________________________________________________

In memorial TICA QGM Nemo Pongo ”Nemo”

25.07.2005-27.12.2009

Cremehopea harlekiini

kastroitu kotikissauros

Nemo lähti aivan liian pian pois keskuudestamme. Pojan vei mitä todennäköisimmin ärhäkkä virus, joka meni sydämeen. Nemolla oli ilmeisesti piilossa pysytellyt sydänvika ja sydän vaan ei enää kestänyt. Elvytyksistämme huolimatta poika pomppi sylistäni sateenkaarisillalle 27.12 klo 3.20.
Kaukana ei ollut Siriuksenkaan menetys, poika oli onnekkaampi ja elvytykset auttoivat Siriuksen elävien kirjoin.

Nemo oli pienestä asti iso persoona, oikea hurmuri. Se tuli kaikkien eläinten kanssa loistavasti toimeen aina rusakoista koiriin. Häntä pystyssä eteenpäin, oli Nemon motto.
Mitä kepposiin sitten tulee, niiden keksimisessä poika oli oikea mestari. Moni kun ajatteli, että puhuin vain kuvainnoillisesti Nemon hyppivän seinille. Mutta sitten, kun cremeraketti kiisi hullun kiilto silmissä seiniä pitkin, olikin siinä vierailla ihmettelemistä. Tuttua kurr-ääntä tulee aivan valtava ikävä. Vaikka aina sen kuullessani tiesinkin, että kohta rytisee, eikä se välttämättä ole pelkkä tanner.

Näyttelyiden maailmaan Nemo pääsi tutustumaan jo ihan pennusta asti. Ensimmäisessä näyttelyssä se jo näyttikin esiintyjä luonteensa. Se oli yleisön suosikki ja lisäksi vielä keikisteli paneelissa. Nemo nauttikin aina näyttelyissä käymisestä. Se kun sai silloin aina esiintyä monille ihmisille ja huomiota Nemo aina kalastikin. Poika jos ei päässyt näyttelyihin mukaan se näytti ja kuulutti kyllä mielipiteensä asiasta.
Vuosien mittaan näyttelyissä kiertelimmekin jonkun verran. Nemo kun näki, että näyttelylaukkua alettiin pakkaamaan se hyrisi ja kurisi innosta. Menestystäkin tuli niin FIFe, CFA kuin TICA näyttelyistäkin. Vaikka menestyksen perässä emme näyttelyissä käyneetkään.
Nemo olikin Suomen ensimmäinen kotikissa, joka sai ansaitsi TICA näyttelyistä Master, Grand Master, Double Grand Master, Triple Grand Master ja Quadruple Grand Master tittelit.
Monet naurutkin Nemo sai näyttelyissä aikaan. Yksi tempaus on jäänyt erityisesti mieleeni. Nemo päättii maukaista selvästi ”Mamma” tuomarin pöydällä. Tuomarikaan ei voinut kuin nauraa ja kirjoittaa seteliin, että mamman poika.

Temppuilun ja agilityn suhteen Nemo näytti myös kyntensä jo pienenä. Tosin vuotiaaksi asti temppujen opettelu oli lähinnä rauhoittumis harjoituksia. Agilitykisoihin tutustuimme 2006 loppukesästä ja ensimmäisissä kisoissa Nemo pomppi kuudenneksi.
Vuoden 2007 aikana Nemo oivalsi agilityn salat kunnolla ja kai myös sen, että radalla kiitämällä huomiotakin herui hyvin yleisöltä. Yleisö olikin Nemolle SE houkutin. Jos yleisöä ei ollut paikalla niin Nemo meni radan läpi hyvin hitaasti. Mutta silloin kun yleisöä oli paljon, Nemo tärisi innosta ihmiset nähdessään.
Agilityn suhteenkin menestystä tuli yli odotusten. Nemo oli vuonna 2007 Vuoden agikissa ja samassa kisassa poika oli kuudes vuonna 2006 ja vuosina 2008-2009 se sijoittui kisoissa toiseksi.
Historian kirjoihinkin Nemo pomppi agilityn avulla. Nemo oli Suomen ensimmäinen kotikissa, joka voitti agilitykilpailut ja Vuoden agilitykissa-tittelin.

Kaikki, jotka Nemon tunsivat tietävät, että Nemo todellakin oli iso persoona isolla sydämellä varustettuna. Monen ihmisen sydämeen Nemo jättikin tassunjälkensä. Se oli loppuun asti kiltti herrasmies, jota emme tule koskaan unohtamaan.

Menetys on valtava ja satuttaa. Mutta nyt ei ole enää komealla pojalla kipuja, vaan se saa kivutta loikkia isoja esteitä yhdessä kamujen kanssa sateenkaarisillalla.

Hyvää matkaa Elämäni Kissa.

______________________________________________________________________________________________________
Tyyne

12.06.1993-30.1.2009

Mustavalkoinen

Steriloitu kotikissanaaras

Tyyne hankittiin Pk-lehden ilmoituksen kautta Miion kaveriksi, jotta Miio rauhottuisi.
Rouva asusti tyttärensä Veeran kanssa, mutta ei ollut epäilystäkään kumpi otetaan, koska mummoni nimi oli Tyyne. Veera oli vain vuoden Tyyneä nuorempi ja hiukan villimpi tapaus.
Taustoista tiedetään sen verran, että entinen omistaja oli ottanut sen Kseyltä pienenä pentuna ja opettanut sen syömään. Erilaisten reagoimistapojen perusteella päättelin, että jossain vaiheessa sitä on lyöty.

Miion kanssa Tyyne sopeutui kunnolla vasta 3 vuoden jälkeen ja pian sen jälkeen Miio jätti tämän maailman.
Hankimme Misse Perditan, Tyynen kaveriksi ja kaverukset olivatkin nykyisin ylimmät ystävykset. Misse on tuonut rouvankin elämään vauhtia. Pojille ja Misselle rouva piiä kuria yllä ja olikin porukan selvä pomo.

Luonteeltaan rouva oli ujohko, aktiivinen, älykäs, itsepäinen, utelias ja nirso, oman arvonsa tunteva hieno rouva.

Vaikka ikää alkoikin olla aika paljon, silti tältä teräsmummolta löytyi vauhtia ja villiyttä vaikka muille jakaa kun sille päälle sattui. Sitä ylimääräistä energiaa sitten puretiinkin agilityn ja temppujen parissa hyvinkin usein. Nuoriso jäi helposti kakkoseksi kun rouva aitoi esteitä.
Tyyne ei käynyt näyttelyissä, vaan oli kotona meidän oma kuningattarena.
2007 kesällä Tyynellä todettiin alkava munuaisten vajaatoiminta, jota hoidettiin erikoisruokavalion avulla.

2008 syksyn jälkeen rouvan kunto alkoi pikku hiljaa heiketä, sairaus ja ikä alkoivat painaa aina vain enemmän 2008 joulun aikaan ajattelin, että rouva ei varmaankaan näe ensi joulua. Tammikuun lopulla sitten rouvan kunto alkoi huonontua, eikä ruokakaan maistunut enää niin hyvin. Loppuun asti rouva kuitenkin jaksoi leikiä temmeltää ja tehdä tomerasti temppuja, rouvan silmistä kuitenkin näki, että ei Tyyne ollut enää Tyyne. Oli aika päästää rouva vihreimmille hiirestysmaille.
Eläinlääkärissä vain vahvistui se, että oli aika päästä rouva menemään. Mahan turvotus ja lievästi keltaiset limakalvot kielivät siinä, että maksakin oli pettänyt. Normaalia sydänääniäkään ei meinannut kuulua..

Jos niin käy
että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani
niin sinun on tehtävä
mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa
ei kukaan ole estävä
älä anna surusi estää sinua
sillä tänä päivänä enemmän
kuin koskaan ennen
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan
kun aika koittaa,
anna minun mennä.
mutta pysy luonani loppuun
pidä minua lujasti ja
puhu minulle
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Niin minä teinkin rakas ystäväni, hyvää matkaa..

Hei hei, kunnes taas tavataan

Auto Loan Quote | Cash Payday 911 | Cash Payday 911 | Free Wordpress Themes